Kun kotiin palaaminen jännittää

Varasin eilen lentolipun kotiin ja samalla pelästyin, että kotiinkin on oikeasti palattava. Laskeskelin, että mulla on vaihtoa jäljellä enää noin 60 päivää eli 2 kuukautta.  Lennän Suomeen juhannus viikolla ja sitten tää seikkailu on ohi.  Ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika täällä on kulunut. Vastahan mä istuin lentokoneessa Lontooseen?

Tän hetken tuntemukset on tosi ristiriitaiset. Kaipaan kotiin jatkuvasti ja mulla on tosi kova ikävä siellä odottavia ihmisiä. Oon yrittäny kuvitella sitä tunneta miltä tuntuu nähdä poikaystävä tai Äiti tai Iskä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Sisko ja paras kaveri sentään helpottaa kotiin paluuta tulemalla vieraillulle Lontooseen Toukokuussa.

Samaan aikaan mä en haluaisi palata Suomeen, koska mua odottaa Kyamk ja todella erilainen opetus, kaupungit jotka on todella paljon pienempiä kun Birmingham, kulttuuri joka on erilainen. Sitten taas kaipaan luontoa, merta ja metsiä, kaipaan suomalaista ruokaa ja omia tuttuja asioita. Miten voikin olla niin ristiriitaista?

60 päivää aikaa  ja toivottavasti vielä upeita seikkailuja luvassa.  Torstaina lähden Skotlantiin neljäksi päiväksi seikkailemaan Edinburghiin ja Glasgowoon. Jännittävää nähdä miten Skotlanti eroaa muusta Englannista ja  ymmärränkö yhtään Skotlannin aksenttia. Minulla on mielessä myös erityinen projekti tätä matkaa ajatellen…. Pysykää kuulolla.

- Sumusaarten seikkailija Salla