Vihdoin omalla alalla

Mun toinen ja viimenen kurssi täällä Birminghamissa alkoi viime viikon tiistaina ja nyt painetaan kovaa vauhtia jo kurssia eteen päin. Pääsin nyt oman osaamiseni ja kiinnostukeni pariin Fashion Communication puolelle eli muoti viestintään. 

Kurssimme tehtävänä on luoda brändiraportti Hugo Bossista, kehittää trendikirja kaudelle syksy/talvi 16/17, suunnitella 30 asukokonaisuutta sisältävä mallisto, konspetoida ja brändätä  Hugo Boss uudelleen. Piece of cake...tai sitten ei. Aikaa tälle kaikelle on kuusi viikkoa ja samassa sysäyksessä pitäsi kehittää piirtämis- ja graafisen suunnittelun taitoja. Onneksi oon nyt motivoitunut tekemään tätä, koska saan tehdä jotain sellasta mikä oikeesti kiinnostaa mua. Toisin kun ompelu ja vaatteen valmistus. 

Hauskaa on myös, että mun konseptin lähtökohtana on Kurt Cobain ja hänestä vastikaan valmistunut elokuva Kurt Cobain: Montage of Heck. Jota suosittelen kaikille musiikista ja surullisista ihmiskohtailoista kiinnostuneille. Kävin katsomassa elokuvan viikko sitten ja nyt sitten luodaan kunnon grunge mallistoa. En nyt oikeen vielä tiedä, että miten grunge ja Hugo Boss sopii yhteen mutta eiköhän se tässä vielä selviä. 

Uskon, että tää kurssi antaa mulle paljon sellasta uutta mitä on hyvä viedä osaamisena takaisin Suomeen. Aina kun tuntuu, että Suomalaiset ei osaa brändäystä. Mielenkiintosta on myös trendikirjan luonti eli periaatteessa me jokainen kehitetäään oman konseptin pohjalta uusi trendi. Meille on kyllä Kyamkissa puhuttu trendeistä, mutta ei oikeastaan siitä miten ne syntyy ja miten niitä luodaan. 

Toivon, että tän kurssin aikana myös mun piirtämisen ja graafisensuunnittelun osaaminen menee eteen päin. Tää englannin matka on kyl avannu mulle paljon sitä mitä mä haluun valmistuttuani tehdä ja mitä mun täytyy vielä oppia ja opiskelle. Eli jos olette vielä hukassa sen kanssa mitä haluatte tehdä lähtekää ulkomaille. 

49 päivää kotiin paluuseen. Apua! 

-Sumusaarten seikkailija Salla 

Seikkailu Skotlannissa osa 2: Glasgow

Glasgow oli Skotlannin matkani toinen kohde, mutta ei lämmittänyt sydän niin paljoa kuin Edinburgh. Glasgow oli aika erilainen kaupunki Edinburgiin verrattuna ja en oikein löytäny niin paljoa mua kiinnostaneita kohteita. Glasgow oli enemmän sellaainen shoppailu ja menoa-ja-meininkiä kaupunki. Suurimman osan ajasta vaan maleksin ympäri kaupunkia ja tuijottelin taloja. Kuviakaan en hirveesti napsinut kun ei oikeen löytyny mitään jännää kuvattavaa paitsi graffiteja talojen seinissä. 

Hautausmaat on yllätävän hyviä vaeltamis kohteita. Ne on ilmasia ja yleensä vanhoja. Mietin paljon mitä ihmisille on tapahtunu ja onko niillä enää yhtään sukulaista jäljellä, joka muistais ne. 

Kävin myös Glasgow nykytaiteen museossa, jonka kokoelma ei varsinaisesti kyllä puhutellut mua. Yleensä kyllä pidän nykytaiteesta mutta nyt oli jotenki tylsää ja kuivaa. Mutta museossa oli hieno katto. 

Onnistuin järjestämään viimeisillä pennosillani itselleni mini piknikin. 

-Sumusaarten seikkalija Salla 

Seikkailu Skotlannissa osa 1: Edinburgh

Sydämeeni taisi jäädä Skotlannin kokoinen aukko. 

Viime viikonloppuinen Skotlannin matkalta on nyt palattu ja tavallinen arki on vallanut elämäni. Skotlanti oli upeaa aluetta ja juna sekä bussi matkat tuijottelin vain ikkunasta ulos ihastellen maisemia. Ensimmäinen vierailu kohteeni oli Edinburgh, joka on Skotlannin pääkaupunki. Kaupunki oli täynnä vanhoja historiallisia rakennuksia, ihania suuria puistoja ja mukavia ihmisä. En yhtään epäile mistä J.K.Rowling on saanut inspiraatiota Harry Pottereita kirjoittaessaan, jos on saanut kirjoittaa näin upeassa kaupungissa. 

Kallion reunalla keikkuva Edinburghin linna oli kuin Tylypahka. Vierailin linnassa myös ihan paikan päällä ja oli kyllä mainio pytinki. Opin paljon uutta Skotlannin historiasta ja kulttuurista. 

Kadut vanhassakaupungissa olivat pieniä ja kapeita täynnä upeita vanhoja rakennuksia. Kuulin, että vanha kaupunki oli rauhoitettu niin ettei sinne pystytä rakentamaan mitään uutta ja hyvä näin niin vanhatkaupungin tunnelma pysyy omanlaisenaan.

Edinburgin taidemuseot olivat ilmaisia, joten kulutin budjettimatkaajana paljon aikaa niissä. 

Calton Hill oli kaupungin toiseksi korkein paikka, joten olihan sinne kiivettävä kaupunkia ihastelemaan. Sieltä avautui upea näkymä merelle sekä koko kaupungin ympäri.

Edinburghissa yövyin The Baxter nimisessä hostellissa, jossa jaoin huoneen 5 muun naisen kanssa. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa ja hotellin sisustus erittäin mieleinen. Juttelin erittäin mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joiden kanssa keskustelimme mm. stereotypioista suomalaisia kohtaan. Suosittelen hotellia lämpimästi kaikille Edinburghiin suuntaaville. 

Puistot olivat kaupungissa kevään ansiosta juuri puhkeamassa kukkaan. Birminghamissa ei hirveästi ole puistoja, joten nautin erittäin paljon puistoissa kävelemisestä. 

Vierailin myös kahvillassa, jossa J.K.Rowling kirjoitti Harry Potter-kirjojaan. Ikuisena Harry Potter faninahan tällaiset kohteet ovat huippuja! Fanit olivat kirjoittaneen viestejä wc:n seiniin, kattoon, lamppuun tai oikeastaan kaikkialle mihin muste oli vain tarttunut. Itsekkin raapustin seinään "Salla 2015" Kahvila oli pitänyt aika vaatimattoman olemuksen, mutta cappucino oli hyvää ja tunnelma lämmin. 

Ja tottakai Englantilaiseen elämän tyyliin kuuluu afternoon tea with scoons eli iltapäivä tee ja skonssit voilla ja hillolla. 

Ediburgiin on kyllä päästävä uudelleen. 

-Sumusaarten seikkailija Salla

Kun kotiin palaaminen jännittää

Varasin eilen lentolipun kotiin ja samalla pelästyin, että kotiinkin on oikeasti palattava. Laskeskelin, että mulla on vaihtoa jäljellä enää noin 60 päivää eli 2 kuukautta.  Lennän Suomeen juhannus viikolla ja sitten tää seikkailu on ohi.  Ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika täällä on kulunut. Vastahan mä istuin lentokoneessa Lontooseen?

Tän hetken tuntemukset on tosi ristiriitaiset. Kaipaan kotiin jatkuvasti ja mulla on tosi kova ikävä siellä odottavia ihmisiä. Oon yrittäny kuvitella sitä tunneta miltä tuntuu nähdä poikaystävä tai Äiti tai Iskä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Sisko ja paras kaveri sentään helpottaa kotiin paluuta tulemalla vieraillulle Lontooseen Toukokuussa.

Samaan aikaan mä en haluaisi palata Suomeen, koska mua odottaa Kyamk ja todella erilainen opetus, kaupungit jotka on todella paljon pienempiä kun Birmingham, kulttuuri joka on erilainen. Sitten taas kaipaan luontoa, merta ja metsiä, kaipaan suomalaista ruokaa ja omia tuttuja asioita. Miten voikin olla niin ristiriitaista?

60 päivää aikaa  ja toivottavasti vielä upeita seikkailuja luvassa.  Torstaina lähden Skotlantiin neljäksi päiväksi seikkailemaan Edinburghiin ja Glasgowoon. Jännittävää nähdä miten Skotlanti eroaa muusta Englannista ja  ymmärränkö yhtään Skotlannin aksenttia. Minulla on mielessä myös erityinen projekti tätä matkaa ajatellen…. Pysykää kuulolla.

- Sumusaarten seikkailija Salla

Uskalla ottaa riskejä

Olen monessa tilanteessa ennakkoluuloton ja lähden välillä liiankin ennakkoluulottomasti asioihin mukaan. Lauseiden ”Ei”, ”Ei kiitos” ja ”ehkä joskus myöhemmin” muodostaminen tuottaa usein suuria vaikeuksia. Usein huomaan koulussa lähteneeni mukaan liian moneen projektiin ja haasteeseen, mutta ei hän sitä voi olla lähtemättä. Täytyy ottaa kaikki irti elämästä, jos jotain tarjotaan. Ja kyllä mä rakastankin haasteita ja oppismista. 

Toisinaan olen myös aika riskitön ihminen ja pelaan asiat varman päälle, jotten aiheuttaisi elämääni konflikteja muiden ihmisten välille tai itselleni. Tykkään oleskella kotona, katsoa elokuvia ja löhöillä, jos siihen on aikaa. En hakeudu uusiin jännittäviin tilanteisiin vaan etsin tuttua ja turvallista. Monesti ihmisten tarinoita kuunnellessani sanon oman elämäni olevan aika tylsää.Joku varmaan nyt ajattelee, että "Salla hei sä oot vaihto-oppilaana Englannissa ei sun elämä voi olla tylsää." Voin nyt paljastaa, että aika samanlaista tämä elämä täällä on kuin Suomessakin. 

Täällä vaihdossa ollessani olen kuitenkin miettiny paljon sitä kuka mä olen ihmisenä, mikä mun tyyli on ja mitä mä haluun tehdä kun mä valmistun koulusta. Tajusin, että en oo uskaltanu ottaa riskejä viime aikoina. Oon ollu vahvasti jumittunu menneeseen ja kiinni Suomessa.  Tunnen kuitenki olevani liian nuori jäämään paikoilleen, jumahtamaan vanhoihin asioihin ja tuttuihin tapoihin. Täytyy uskaltaa ottaa riskejä, haastaa itsensä ja tehdä asioita jotka vie mukavuus alueen ulkopuolelle.  

Päätin aloittaa pienesti, mutta vahvasti. Mulla on nyt ollu saman väriset hiukset ainakin koko sen ajan kun oon opiskellut Kyamkissa. Ennen mä vaihdoin väriä ainakin kerran vuodessa tai välillä vähän useamminkin.. Nyt mä kuitenkin päätin otan riskin ja värjään mun hiukset, koska mä haluan kokeilla jotain uutta. Hiusväri tais sulattaa osan mun aivoista kun tuli näin sekopäisiä kuvi. Tässä kuitenkin lopputulos:

Katsotaan kuinka monta sateenkaaren väriä mä ehdin saada tähän hiuspehkoon tän kevään aikana. 

-Sumusaarten seikkailija Salla

Weekend with Paula

Pääsiäisviikonlopun vietin speciaali vieraan Paulan kanssa, joka tuli lomailemaan tänne mun luokse. Viikonloppuun kuului shoppailua (itse kyllä toimin vain makutuomarina), hyvää ruokaa,  paljon kävelyä ja siitä seuranneita kipeitä jalkoja, nähtävyyksiä ja Spice World-leffa.  Oli hauska huomata, etten kyllä hirveän hyvin tätä väliaikasta kotikaupunkiani tunne, kun löydettiin ihan uusia paikkoja ja katuja. Yksin sitä ei vaan viitsi lähteä tuonne sivummalle seikkailemaan kun ei tiedä, että mihin sitä joutuu. 

Sain aivan mahtavia tuliasia Suomesta! 600g:aa irtokarkkeja meni kolmessa päivässä ja ruisleipääkin oon syöny kovaa vauhtia. 

Meidän jätti aamiainen Custard factoryllä. Ei jaksettu millään syödä kaikkea, vaikka oli herkullista. 

Paula tutkimassa kanaalien ihmeitä.

Herkuteltiin viikonloppuna oikein urakalla. Kakkuja maisteltiin monenlaisia. 

Pika visiitti Birmingham Museum and Art Gallery:ssä. 

Lisää herkkuja Boston Tea Partyssä. 

Elämä on tällä hetkellä makeaa kuin marenki.

-Sumusaarten seikkailija Salla