Kotiutunut ex-seikkailija

Tiedän, että tämä mun blogin kirjoittaminen tyssäsi kuin seinään ennen kotiin paluuta ja sen jälkeen. Elämän tilanteeni muuttui vaan aika isosti ja kaikkeen sopeutuminen on vienyt oman aikansa. Olen seuraillut kuitenkin tässä viime viikot, että täällä käy vielä lukijoita seurailemassa joten ajattelin että on vähintäänkin reilua kirjoittaa tänne jotain. 

Lähtö Englannista oli aika vaikea. Pidättelin kyyneliä sisälläni koko kotiin paluu päivän. Kun mun juna kiisi viimeisen kerran mun rakkaan BCU:n, asuntolan ja tuttujen maisemien ohi kohti Birminghamin lentokenttää. Kun kone nousi Englannin maa perältä suuntana koti. Kun mietin, että hetkien päästä olen mun rakkaiden ihmisten luona. Kun muutamien tuntien päästä voisin halata mun poikaystävää ensimmäistä kertaa kuukausiin. Kun näin Suomen edustalla ensimmäiset kivikot ja pienet saaret. Silloin uskalsin sano itselleni mielessäni, että nyt mä olen kotona. 

Kaikki tuntu vaan todella lopulliselta ja tyhjentävältä. Silmissä viisti mun seikkailu sumusaarilla, joka oli nyt tulossa päätökseen. Mun sydämeen jää ikuisesti hetket Englannissa niin hyvät kun huonotki, uudet ystävät, rohkeus ja itsevarmuus olla se minä joka nyt olen. 

Vaikka mun sydämeen jäikin sellainen Englannin kokoinen aukko niin myös kotiin oli mukava palata. Ja vaikka mun elämä täällä muuttuikin ryminällä aika erilaiseksi on ihana olla kotona. Itse olen arvioinut tätä asiaa niin, että voin aina käydä ulkomailla ottamassa vähän vauhtia elämälle ja uralle, mutta kyllä sitä varmaan aina tulee Suomeen palattua koska täällä on mun koti. 

Tällä hetkellä olen siis Helsingissä työharjoittelussa ja asustelen täällä Elokuun loppuun asti, jonka jälkeen on aika palata Kouvolaan ja koulun pariin. Suurempaa kulttuuri shokkia en nyt vielä ole saanut vaikka ruokakaupassa käynnit ovat vielä vähän outoja. Sen olen kyllä huomannut, että Helsinki tuntuu aika pieneltä Englannin jälkeen. Katsotaan miten käy kun palaan Kouvolaan, että kaatuuko seinät päälle. 

En tiedä vielä mikä tän mun blogin tulevaisuus on, mutta jos teitä joitakin kiinnostaa vielä mun kirjoituksia lueskella ja kuulla mitä mun elämässä tapahtuu kertokaa siitä mulle joko kommentteissa, facebookissa, kasvokkain tai savumerkkejä lähetellen. Sumusaarten seikkailu tää ei enää ole, mutta elämähän on aina seikkailu. 

Kiitollisena teistä kaikista,

sumusaarten ex-seikkailija Salla

Turvallisuudesta

Viime päivinä oon miettinyt ja keskustellut täällä tosi paljon turvallisuudesta. Täällä Birminghamissa on tapahtunut viime aikoina "kummia" ja aika vakaviakin rikoksia, jotka on saanu Suomitytön mietteliääksi. 

Oon aika rohkeasti kävelly täällä iltasin ja välillä myös öisin jos olen tullut reissusta vasta myöhään. En mä oikein osaa pelätä, koska Suomessa harvoin tarvii pelätä kävellä öisin (ainakaan niissä kaupungeissa jossa mä oon asunu). Asun noin 15 minuutin päästä tosta ydinkeskustasta ja taksin tilaaminen tuntuu vähän tyhmältä ja kalliilta tollasella matkalla. Matkani on aika hyvin valaistu ja kävelen mun yliopisto alueen ohi, jossa on paljon turvakameroita.

Sain kuitenkin viime viikolla kuulla kuinka eräs tässä samassa asuntolassa asuva tyttö oli Maaliskuussa raiskattu noin 300 metrin päässä mun huoneen ikkunasta. Olin järkyttynyt. Olin kyllä kuullut, että tässä mun kotikadulla oli seksuaalisesti ahdisteltu joitain tyttöjä ja joiltain oli varastettu puhelimia, mutta olihan tää kauheinta mitä voi kuvitella. Outoa tässä on, että kukaan ei ole kertonut tästä meille asuntolan asukkaille ennen viime viikkoa, vaikka tämä raiskaus tapahtui jo Maaliskuussa. 

Outoja tapahtui myös tän viikon maanantaina kun oltiin kaverini kanssa kahvilla. Mentiin erääseen mukavaan kahvilaan, jossa oli mahdollista mennä myös ulos kahvittelemaan. Kahvila sijaitsi sellasella pienellä aukiolla aivan keskustan tuntumassa. Siinä rauhassa kun joimme kahvejamme ja juttelimme niitä näitä. Mikään ei viitannut mihinkään epänormaaliin. Kello oli noin 16:30 normaalina maanantai ilta-päivänä. 

Yhtäkkiä kuitenkin aukion yhdeltä nurkalta alkoi juosta kymmenittäin nuoria miehiä kasvot liinoilla peitettyinä, ala-aste ikäisiä lapsia ja teinejä. Kaikki huusivat ja kiljuivat ja vain juoksivat kovaa vauhtia. Itse en oikenen edes tajunnut koko tilannetta ennen kuin kaverini alkoi panikoida, että meidän on lähdettävä. Tilanne oli outo eikä kukaan aukiolla oleva ihminen oikein reagoinut asiaan. En tiedä mistä oli kyse. Minuuteissa kuitenkin alueelle tuli useita poliisi autoja pillit huutaen kovaa vauhtia. 

Saatoin panikoivan ystäväni kotiin ja jatkoin yksin asuntolalle. Tällä lyhyellä 500 metrin matkalla minua tuli vastaan 3 poliisi autoa ja kaksi pyörä poliisia. Yritin etsiä vastausta uutisista, mutten löytäny mitään tietoa mistä olisi voinut olla kyse. Samana aamuna Birminghamin yhdellä juna-asemalla oli ollut pommi-uhka ja asema oli evakuoitu. 

Kuulin myös kuinka noin viikko sitten erään läheisen ruokakaupan edessä oli tapettu joku. Samaisessa ruokakaupassa olen itekkin useaan otteeseen käynyt ostoksilla. Kiva tietää...

Voisin sanoa, että on onni syntyä Suomeen, joka on varmasti yksi maailman turvallisimmista maista elää. Kun kerroin mun vaihtarikavereille kuinka Suomessa voi yksinkin liikkua öisin ja aika harvoin täytyy mitään pelätä he olivat hämillään. Enkä ollut ikinä edes ajatellut kuinka hienoa ja arvokas se turvallisuuden tunne on. Tietysti erona on se, että tääl Birminghamissa on yksinään 1 miljoonaa asukasta, kun meillä on koko Suomessa 4 miljoonaa. Täällä on myös paljon enemmän eri kansalaisuuksia ja kulttuureja. Ja täällä meininki on  enemmän sellasta suurenmaailman meininkiä. 

Oon onnellinen, että pääsen Suomeen, jossa harvoin tarvitsee pelätä vaikka rakastankin Englantia!

-Sumusaarten seikkailija Salla 

Ps. 4 päivää kotiin paluuseen. Jos haluutte, että kirjotan vielä jostain tietystä aiheesta niin laittakaa kommentia tai viestiä facebookissa. 

Viimeisen kolmen viikon tapahtumat

Vihdoin taas täällä bloggaamisen parissa. Koulu täällä päättyi maanantaina ja nyt vietän pari viikkoa  hyvin ansaittua lomaa ennen suomeen Paluuta. Koulutöitäni voi vilkuilla tämän linkin kautta http://hbdistorted.blogspot.co.uk

 Ja kyllä jännittää edelleen tuo kotiin paluu ja nyt vielä ehkä vähän enemmän kun ennen.Tässä kuvien muodossa pieni katsaus (okei valehtelin...aika iso tää on) mitä täällä on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut.

Ensin paras ystäväni ja siskoni matkasivat Lontooseen tapaamaan mua ja viettämään mukava pidennetty viikonloppu. Vaikka meijän hotelli valinta olikin aika hirveä meillä oli tosi mukavaa. Seikkailtiin Lontoon turisti kohteita katsomassa, syötiin hodareita Saint James parkissa, vierailtiin Madame Tussaudsin vahakabinetissa, Harry Potters studioilla ja shoppailtiin. Parasta! 

 Tää hymy on vaikee pyyhkiä mun kasvoilta! Terveisin Salla joka oli 10-vuotias uudelleen.

Lontoon jälkeen tää tapahtu.Vahingossa! Blondasin mun hiuksia jotta saisin niistä tasasemman väriset. Pari päivää jouduin sinnittelemään vihreellä tukalla ennen kun uskalsin blondata uudelleen ja sitten palata takaisin violettiin. So problem solved!

Sen jälkeen oli vuorossa Lontoossa järjestetyt Gratuation Fashion Week, johon kaikki Englannin muodin koulutusta tarjoavat koulut toivat valmistuvien opiskelijoiden työt esille. Näin satoja portfolioita, keräsin kymmeniä lookbookeja ja käyntikortteja ja näin kaksi upeeta muotinäytöstä. Täyttä inspiraatiota! 

Sitten alkoikin reissun rankin vaihe eli ystävien hyvästely. Maanantaina suunnattiin yhdessä syömään    ja muutamalle drinkille. Maanantaina juotiin  myös Gabriellan (kuvassa oikealla edessä)  kanssa viimeiset yhteiset Cappucinot (joita tulen kaipaamaan paljon. Täytyy totutella palauttuani perinteiseen Kultamokkaan). Arvasin, että tää tulee olemaan kauheeta, koska me ei varmasti voida sanoa millon nähdään uudestaan. Ollaan yritetty toisillemme vaan vakuutella, että nää ei oo hyvästit vaan heipat vähäksi aikaa. 

Tiistaina oli vuorossa yksi reissun suurimmista odotuksista nimittäin Alexander McQueenin: Savage Beaty näyttely Lontoon V&A museossa. Ja kyllä olen käynyt Lontoossa aika monesti viime viikkojen aikana. McQueen otti traagisesti oman henkensä vuonna 2010, mutta jos voisin niin kiitäsin häntä suuresti siitä että hän oli yksi suuri vaikute sille miksi halusin tätä alaa opiskella ja lähteä Englantiin vaihtoon. Näyttely oli enemmän kun pystyin kuvitella. Kaikki ne kauniit vaatteet ja upeat yksityiskohdat, asusteet. Näyttely oli kootu aivan mielettömän upeasti, että eri huoneissa oli erilainen tunnelma, musiiki ja aihe. Näyttelyssä liikuttiin McQueenin uran alkuvaiheista aina viimeiseen kokoelmaan. Olin liikuttunut. Kuvia valitettavasti näyttelyssä ei saanut ottaa. Kuvasin kyllä muuten museossa, joten nää kuvat on muualla museossa kuvattuja. 

 Tänään vietettiin seuraavia läksiäisiä kun Alex suuntaa huomenna kohti kotimaataan. Kakku, kahvi, kaverit ja aurinko tekivät päivästä mahtavan. Vaikkakin hieman surullisen myös. 

 -Sumusaarten seikkailija Salla 

Pahoitteluni

Pahoittelen etten ole tänne blogiin kerennyt kirjoitella melkeen kahteen viikkoon. Viime viikonlopun vietin parhaan kaverini ja siskoni kanssa Lontoosta ja sieltä palattuani kouluntöiden parissa on ollut aika hulina. Viimeinen viikko kurssilani alkaa huomenna ja loppukiri on siis käsillä. Hommaa riittäisi vielä pariksi viikoksi, mutta jotenkin täytyy yrittää suoriutua kaikesta tässä viikossa. 

Lupaan postailla heti lisää kun kiire hieman hellittää!

-Sumusaarten seikkailija Salla

Sairastellut seikkailija

Viimeinen viikko vierähti aika mukavasti flunssan kourissa, kun Leedsin matkalla onnistuin vilustuttamaan itseni. Flunssasta huolimatta on pitänyt yrittää tehdä koulu töitä eteenpäin, jotta uskallan lomailla muutaman päivän täällä viikolla. Sisko sekä paras ystäväni matkaavat Lontooseen minua tapaamaan perjantaina, joten vietämme pidennetyn viikonlopun yhdessä Lontoossa.  Luvassa hurjaa shoppailua, turisteilua ja vierailu Harry Potterin kuvausstudiolla, jota odotan ehkä eniten. Tuntuu tosi omituiselta, että joku tuttu on tulossa kylään. Ehkä tää onneks helpottaa kotiin tuloa kun on edes jonkun nähnyt ennen kotiin paluuta. 

Viime viikolla mulla alkoi myös ruotsin kielen nettikertauskurssi, joka sekoitti mun suunnitelmia vähän. Luulin, että kurssi alkaisi vasta kesäkuussa, mutta koko kurssi pitäisi suorittaa toukokuun loppuun mennessä. Onneks koe minulla vasta Elokuussa, joten mulla on hyvää aikaa kesällä kertailla vielä lisää. Ihan hirveen helpolta ei tuo ruotsi tunnu kun päivittäisenä puhekielenä on täällä englanti ja muuten sitten käytän suomea. 

Kesän suunnitelmat on mulla vielä TODELLA auki. Olen yrittäny hakea työharjotteluun sekä ihan palkkallisiin töihin, mutta mistään ei ole vielä tärpännyt. Ongelmana tuntuu olevan se, etten voi alottaa kun vasta kesäkuun loppu puolella ja useat yritykset tarvii työntekijää jo toukokuulle. Voi olla, että joudun viettämään toisen kesän putkeen työttömänä. Tekemistä kyllä varmasti keksin itselle, kun kuvaus ja projekti ideoita on vihkot ja paperin kulmat pullollaan. 

Täällä Englannissa ollessa on jotenkin ollu tosi luova olo koko ajan. Varmaan se kun ei tarvi stressata sadasta projektista ja kymmenestä kurssista samaan aikaan on antanut aivoille tilaisuuden olla luovassa tilassa. Varmaan myös ympäristön vaihto on luonut paikan uudelle luovuudelle. Toivotaan, että tää fiilis kestää myös Suomessa. 

Jos joku haluaa käydä kurkkaamassa myös mun englannin kielisen blogin puolelle, jota joudumme pitämään meidän Hugo Boss projektia varten niin se löytyy täältä: http://shardx.blogspot.co.uk

Päivittelen tuotakin sivua tässä aina pikku hiljaa kun kurssi etenee. Yritän saada myös ulkoasua vähän nätimmäksi tässä lähi viikkojen aikana. 

-Sumusaarten seikkailija Salla 

ps. Anteeks et tää on nyt enemmän tällanen teksi painotteinen, mut mul ei nyt oikeen oo asiaan sopivia kuvia. 

Kanit on kivoja

Meillä oli tänään asuntolalla maailman suloisin päivä nimittäis petting zoo oli majoittunu meijän takapihalle. Päivän tarkotuksena olis siis lievittää opiskelijoiden stressiä eläimiä paijaten. Aivan mahtava idea sanon minä! Paikalla oli frettejä, kaneja, erilaisia hanhia ja ankkoja ja  skunkki. Oon maannu flunssasena sängyssä sunnuntaista lähtien ja nyt vihdoin sain itseni sängyn pohjalta eläimiä paijaamaan. Me love me some animals!

Tähän pieneen pupuun mä erityisesti rakastuin. Hellyyttävintä ikinä <3 font="" nbsp="">

Näihin kuviin näihin tunnelmiin.

-Sumusaarten seikkailija Salla

Emmerdale tour

Eilen reissasin taas kerran itsekseni Leedsiin, jossa menin tutustumaan Emmerdalin kuvauspaikoille. Varasin matkan heti kun tulin tänne, koska lupasin äitille että menisin. Äiti on ollu Emmerdale fani siitä asti kun sarja alkoi Suomessa vuonna -97, jolloin mä olin 5-vuotias. Voisi siis sanoa, että mä olen kasvanut Emmerdalin parissa. Meillä lauseet "Taas jäi Emmerdale näkemättä!", "Käännä kanavaa Emmerdale tulee." ja "Jaahas se onkin Emmerdale aika" on ollu aika normaaleja. 

Kierrokselle lähdettiin Leedsin keskustasta ja sieltä suunnattiin kohti maaseutua. Leeds on Englannin kolmanneksi suurin kaupunki, mutta aika nopeasti maisema muuttui kaupungin vilinästä maaseuduksi. Emmerdalea on kuvattu paljon myös Leedsin keskustassa ja bussimme kiersi kaikien tärkeimpien kohteiden ohi. Mä en oo hirveästi Emmerdale itse katsonu, joten en kaikkia paikkoja tunnistanu.

Paikat jossa bussimme vieraili olivat alkuperäisiä sarjan kuvauspaikkoja. Näissä paikoissa sarjaa kuvattin ennen kuin sarjan suosio kasvoi niin suureksi, että suurten fani määrien takia oli pakko rakentaa lavaste kylä, jossa kuvauksia voitiin jatkaa rauhassa. Ja aika yllättävän paljon faneja Emmerdalella on kansainvälisesti kun jokaisen jakson näkee noin 7-8 miljoonaa ihmistä ympärimaailmaa. Lavaste kylä rakennettiin mahdollisimman tarkkaan alkuperäisten kuvauspaikkojen mukaan. Harmi, että sarjan suosikki perheeni Digled on tullu mukaan sarjaan vasta 1997, joten heidän farmilleen ei päästy tutustumaan koska se oli rakennettu suoraan ulkostudiolle. 

Sisäkuvaukset kuvataan Leedsin keskustassa olevalla studiolla. Oppaamme kertoi, että ulko- ja sisäkuvauksien välillä saattaa välillä olla kaksikin viikkoa. Siksi hahmot ja heidän vaatteet kuvataan tarkkaa, jotta kun kuvaukset siirtyvät ulkoa sisälle viikkojen viiveellä kaikki olisi täysin samanlaista kuten jakauksen paikka, vaatteiden likatahrat, yms. 

Raha ei oo ollu sarjan tekijöille ongelma. Tekijät löysivät täydellisen talo, josta halusivat tehdä eläinlääkäri aseman. Talossa asui vanha rouva, jolle tarjottiin 30 000 puntaa ja täysin uusi mittatilaustyönä tehty keittiö, jos tämä antaisi kuvausryhmän kaataa keittiön ja olohuoneen välisen seinän ja kuvata hänen asunnossaan. Rouva oli miettinyt pitkään, mutta päättänyt antaa luvan talonsa käyttöön. Samalla hänestä tuli 30 000 puntaa rikkaampi. Ei hassumpaa.

Hauskaa oli myös, että kun hahmoja kuvataan oluella Woolpackissa ja joku mokaa vuorosanoissa on tarkkaan laskettava kuinka monta hörppyä oluesta on otettu ja lasi on täytettävä täysin samaan paikkaan ja näyttelijälle sanotaan, että nyt sun täytyy juoda tasan saman verrran kun äsken. 

Totta kai sitä oli pakko ostaa itselle siideri, kun kerran Woolpackiin asti ollaan lähetty. Äiti seuraavalla kerralla tullaan sit yhdessä oluelle. 

Juttelin meidän oppaan kanssa, joka osas jo pelkän mun nimen ja ulkonäön perusteella ajatella että oon suomalainen. Ilmeisesti meitä suomalaisia näkee tuolla kierroksella aika usein. Kerroin hänelle kuinka äitini on suuri Emmerdale fani ja kuin lupasin hänelle, että tule tänne käymään kun tulen Englantiin. Bussista lähtiessäni hän sanoi "Seuraavalla kerralla tuo äitisi mukaan!". Ja näin lupasin tehdä, joten äiti seuraavalla kerralla tullaan yhdessä tänne! 

-Sumusaarten seikkailija Salla