Turvallisuudesta

Viime päivinä oon miettinyt ja keskustellut täällä tosi paljon turvallisuudesta. Täällä Birminghamissa on tapahtunut viime aikoina "kummia" ja aika vakaviakin rikoksia, jotka on saanu Suomitytön mietteliääksi. 

Oon aika rohkeasti kävelly täällä iltasin ja välillä myös öisin jos olen tullut reissusta vasta myöhään. En mä oikein osaa pelätä, koska Suomessa harvoin tarvii pelätä kävellä öisin (ainakaan niissä kaupungeissa jossa mä oon asunu). Asun noin 15 minuutin päästä tosta ydinkeskustasta ja taksin tilaaminen tuntuu vähän tyhmältä ja kalliilta tollasella matkalla. Matkani on aika hyvin valaistu ja kävelen mun yliopisto alueen ohi, jossa on paljon turvakameroita.

Sain kuitenkin viime viikolla kuulla kuinka eräs tässä samassa asuntolassa asuva tyttö oli Maaliskuussa raiskattu noin 300 metrin päässä mun huoneen ikkunasta. Olin järkyttynyt. Olin kyllä kuullut, että tässä mun kotikadulla oli seksuaalisesti ahdisteltu joitain tyttöjä ja joiltain oli varastettu puhelimia, mutta olihan tää kauheinta mitä voi kuvitella. Outoa tässä on, että kukaan ei ole kertonut tästä meille asuntolan asukkaille ennen viime viikkoa, vaikka tämä raiskaus tapahtui jo Maaliskuussa. 

Outoja tapahtui myös tän viikon maanantaina kun oltiin kaverini kanssa kahvilla. Mentiin erääseen mukavaan kahvilaan, jossa oli mahdollista mennä myös ulos kahvittelemaan. Kahvila sijaitsi sellasella pienellä aukiolla aivan keskustan tuntumassa. Siinä rauhassa kun joimme kahvejamme ja juttelimme niitä näitä. Mikään ei viitannut mihinkään epänormaaliin. Kello oli noin 16:30 normaalina maanantai ilta-päivänä. 

Yhtäkkiä kuitenkin aukion yhdeltä nurkalta alkoi juosta kymmenittäin nuoria miehiä kasvot liinoilla peitettyinä, ala-aste ikäisiä lapsia ja teinejä. Kaikki huusivat ja kiljuivat ja vain juoksivat kovaa vauhtia. Itse en oikenen edes tajunnut koko tilannetta ennen kuin kaverini alkoi panikoida, että meidän on lähdettävä. Tilanne oli outo eikä kukaan aukiolla oleva ihminen oikein reagoinut asiaan. En tiedä mistä oli kyse. Minuuteissa kuitenkin alueelle tuli useita poliisi autoja pillit huutaen kovaa vauhtia. 

Saatoin panikoivan ystäväni kotiin ja jatkoin yksin asuntolalle. Tällä lyhyellä 500 metrin matkalla minua tuli vastaan 3 poliisi autoa ja kaksi pyörä poliisia. Yritin etsiä vastausta uutisista, mutten löytäny mitään tietoa mistä olisi voinut olla kyse. Samana aamuna Birminghamin yhdellä juna-asemalla oli ollut pommi-uhka ja asema oli evakuoitu. 

Kuulin myös kuinka noin viikko sitten erään läheisen ruokakaupan edessä oli tapettu joku. Samaisessa ruokakaupassa olen itekkin useaan otteeseen käynyt ostoksilla. Kiva tietää...

Voisin sanoa, että on onni syntyä Suomeen, joka on varmasti yksi maailman turvallisimmista maista elää. Kun kerroin mun vaihtarikavereille kuinka Suomessa voi yksinkin liikkua öisin ja aika harvoin täytyy mitään pelätä he olivat hämillään. Enkä ollut ikinä edes ajatellut kuinka hienoa ja arvokas se turvallisuuden tunne on. Tietysti erona on se, että tääl Birminghamissa on yksinään 1 miljoonaa asukasta, kun meillä on koko Suomessa 4 miljoonaa. Täällä on myös paljon enemmän eri kansalaisuuksia ja kulttuureja. Ja täällä meininki on  enemmän sellasta suurenmaailman meininkiä. 

Oon onnellinen, että pääsen Suomeen, jossa harvoin tarvitsee pelätä vaikka rakastankin Englantia!

-Sumusaarten seikkailija Salla 

Ps. 4 päivää kotiin paluuseen. Jos haluutte, että kirjotan vielä jostain tietystä aiheesta niin laittakaa kommentia tai viestiä facebookissa. 

Viimeisen kolmen viikon tapahtumat

Vihdoin taas täällä bloggaamisen parissa. Koulu täällä päättyi maanantaina ja nyt vietän pari viikkoa  hyvin ansaittua lomaa ennen suomeen Paluuta. Koulutöitäni voi vilkuilla tämän linkin kautta http://hbdistorted.blogspot.co.uk

 Ja kyllä jännittää edelleen tuo kotiin paluu ja nyt vielä ehkä vähän enemmän kun ennen.Tässä kuvien muodossa pieni katsaus (okei valehtelin...aika iso tää on) mitä täällä on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut.

Ensin paras ystäväni ja siskoni matkasivat Lontooseen tapaamaan mua ja viettämään mukava pidennetty viikonloppu. Vaikka meijän hotelli valinta olikin aika hirveä meillä oli tosi mukavaa. Seikkailtiin Lontoon turisti kohteita katsomassa, syötiin hodareita Saint James parkissa, vierailtiin Madame Tussaudsin vahakabinetissa, Harry Potters studioilla ja shoppailtiin. Parasta! 

 Tää hymy on vaikee pyyhkiä mun kasvoilta! Terveisin Salla joka oli 10-vuotias uudelleen.

Lontoon jälkeen tää tapahtu.Vahingossa! Blondasin mun hiuksia jotta saisin niistä tasasemman väriset. Pari päivää jouduin sinnittelemään vihreellä tukalla ennen kun uskalsin blondata uudelleen ja sitten palata takaisin violettiin. So problem solved!

Sen jälkeen oli vuorossa Lontoossa järjestetyt Gratuation Fashion Week, johon kaikki Englannin muodin koulutusta tarjoavat koulut toivat valmistuvien opiskelijoiden työt esille. Näin satoja portfolioita, keräsin kymmeniä lookbookeja ja käyntikortteja ja näin kaksi upeeta muotinäytöstä. Täyttä inspiraatiota! 

Sitten alkoikin reissun rankin vaihe eli ystävien hyvästely. Maanantaina suunnattiin yhdessä syömään    ja muutamalle drinkille. Maanantaina juotiin  myös Gabriellan (kuvassa oikealla edessä)  kanssa viimeiset yhteiset Cappucinot (joita tulen kaipaamaan paljon. Täytyy totutella palauttuani perinteiseen Kultamokkaan). Arvasin, että tää tulee olemaan kauheeta, koska me ei varmasti voida sanoa millon nähdään uudestaan. Ollaan yritetty toisillemme vaan vakuutella, että nää ei oo hyvästit vaan heipat vähäksi aikaa. 

Tiistaina oli vuorossa yksi reissun suurimmista odotuksista nimittäin Alexander McQueenin: Savage Beaty näyttely Lontoon V&A museossa. Ja kyllä olen käynyt Lontoossa aika monesti viime viikkojen aikana. McQueen otti traagisesti oman henkensä vuonna 2010, mutta jos voisin niin kiitäsin häntä suuresti siitä että hän oli yksi suuri vaikute sille miksi halusin tätä alaa opiskella ja lähteä Englantiin vaihtoon. Näyttely oli enemmän kun pystyin kuvitella. Kaikki ne kauniit vaatteet ja upeat yksityiskohdat, asusteet. Näyttely oli kootu aivan mielettömän upeasti, että eri huoneissa oli erilainen tunnelma, musiiki ja aihe. Näyttelyssä liikuttiin McQueenin uran alkuvaiheista aina viimeiseen kokoelmaan. Olin liikuttunut. Kuvia valitettavasti näyttelyssä ei saanut ottaa. Kuvasin kyllä muuten museossa, joten nää kuvat on muualla museossa kuvattuja. 

 Tänään vietettiin seuraavia läksiäisiä kun Alex suuntaa huomenna kohti kotimaataan. Kakku, kahvi, kaverit ja aurinko tekivät päivästä mahtavan. Vaikkakin hieman surullisen myös. 

 -Sumusaarten seikkailija Salla