Rohkeudesta

Elämäni aikana olen ehtinyt kokea monenlaista, mutta olen monessa asiassa vielä ”neitsyt”. En ole koskaan matkustellut hirveästi, vaikka olisin halunnut. En esimerkiksi koskaan aiemmin ole käynyt Englannissa tai matkustanut ulkomaille yksin. Nyt pistän rohkeuteni ja uskallukseni äärirajoille, mutta uskon palattuani Suomeen olevani aivan toinen ihminen.

Olen aina ollut unelmoija ja vain haaveillut tämän kaltaisista matkoista. Samalla kun olen innoissani tästä mahdollisuudesta mahanpohjassa pyörii perhosia ja itkettää jatkuvasti (siis kirjaimellisesti!).Pidän itseäni aika rohkeana, mutta tämän matkan suhteen olen ollut viime päivät todella jännittynyt. Matkalla lentokentälle en pystynyt puhumaan juuri lainkaan poikaystävälleni, koska no itketti. Yritin ajatella kissoja ja Jared Leton vatsalihaksia helpottaakseni oloani.

Mielestäni Äitini sanoi hyvin että, ”Et irtaudu vain napanuorasta, vaan koko maasta.” Olen asunut 16-vuotiaasta asti omillani nyt olen TODELLA omillani. Kaikki on perille päästyäni uutta ja erilaista. Silti jonkinlainen sisäinen rohkeus on työntänyt minut tälle matkalle tuntemattomaan.  Saan olla ylpeä itsestäni ja rohkeudestani lähteä ja vaikka nyt tuntuukin vaikealta niin kyllä tämä vielä varmasti helpottaa.

Ystäväni Sirkku kirjoitti tämän Facebook-seinälleni ja minun mielestäni tämä kuvaa hyvin tämän hetkisiä tuntemuksiani.

 Jos rahtilaiva osaisi ajatella ja tuntea, 

se ei koskaan irtautuisi laiturista. 

Se pelkäisi niitä tuhansia ja taas tuhansia aaltoja, 

jotka sen on kohdattava. 

Se pelkäisi laineiden suurta määrää, 

eikä edes huomaisi, että nehän on kohdattava vain yksi kerrallaan.

-Sumusaarten seikkailija Salla