Kotiutunut ex-seikkailija

Tiedän, että tämä mun blogin kirjoittaminen tyssäsi kuin seinään ennen kotiin paluuta ja sen jälkeen. Elämän tilanteeni muuttui vaan aika isosti ja kaikkeen sopeutuminen on vienyt oman aikansa. Olen seuraillut kuitenkin tässä viime viikot, että täällä käy vielä lukijoita seurailemassa joten ajattelin että on vähintäänkin reilua kirjoittaa tänne jotain. 

Lähtö Englannista oli aika vaikea. Pidättelin kyyneliä sisälläni koko kotiin paluu päivän. Kun mun juna kiisi viimeisen kerran mun rakkaan BCU:n, asuntolan ja tuttujen maisemien ohi kohti Birminghamin lentokenttää. Kun kone nousi Englannin maa perältä suuntana koti. Kun mietin, että hetkien päästä olen mun rakkaiden ihmisten luona. Kun muutamien tuntien päästä voisin halata mun poikaystävää ensimmäistä kertaa kuukausiin. Kun näin Suomen edustalla ensimmäiset kivikot ja pienet saaret. Silloin uskalsin sano itselleni mielessäni, että nyt mä olen kotona. 

Kaikki tuntu vaan todella lopulliselta ja tyhjentävältä. Silmissä viisti mun seikkailu sumusaarilla, joka oli nyt tulossa päätökseen. Mun sydämeen jää ikuisesti hetket Englannissa niin hyvät kun huonotki, uudet ystävät, rohkeus ja itsevarmuus olla se minä joka nyt olen. 

Vaikka mun sydämeen jäikin sellainen Englannin kokoinen aukko niin myös kotiin oli mukava palata. Ja vaikka mun elämä täällä muuttuikin ryminällä aika erilaiseksi on ihana olla kotona. Itse olen arvioinut tätä asiaa niin, että voin aina käydä ulkomailla ottamassa vähän vauhtia elämälle ja uralle, mutta kyllä sitä varmaan aina tulee Suomeen palattua koska täällä on mun koti. 

Tällä hetkellä olen siis Helsingissä työharjoittelussa ja asustelen täällä Elokuun loppuun asti, jonka jälkeen on aika palata Kouvolaan ja koulun pariin. Suurempaa kulttuuri shokkia en nyt vielä ole saanut vaikka ruokakaupassa käynnit ovat vielä vähän outoja. Sen olen kyllä huomannut, että Helsinki tuntuu aika pieneltä Englannin jälkeen. Katsotaan miten käy kun palaan Kouvolaan, että kaatuuko seinät päälle. 

En tiedä vielä mikä tän mun blogin tulevaisuus on, mutta jos teitä joitakin kiinnostaa vielä mun kirjoituksia lueskella ja kuulla mitä mun elämässä tapahtuu kertokaa siitä mulle joko kommentteissa, facebookissa, kasvokkain tai savumerkkejä lähetellen. Sumusaarten seikkailu tää ei enää ole, mutta elämähän on aina seikkailu. 

Kiitollisena teistä kaikista,

sumusaarten ex-seikkailija Salla